blazers make it better

Blazers make it better. Niin totta, ainakin tänä vuonna. Nykyään näkyy vain enemmän ja enemmän jakkuja (itse en käytä sitä jakku puku yhdistelmää miltei koskaan, mutta niitäkin on hämmästyttävän paljon). Jakut tulivat uudestaan suosituiksi, tai alkoivat tulla uudestaan suosituiksi, viime keväällä kun alkoi näkyä todella värikkäitä jakkuja. Nyt ne ovat taas todella suosittuja.

Hyvä asia jakuissa on se että ne voivat saada minkä tahansa asu yhdistelmän vaikuttamaan siistiltä ja hiukan ammattimaiselta (eli aikuisemmalta). Ostin viime keväällä ensimmäisen oikean jakkuni (olin 14) San Franciscosn H&M'ästä; musta, yksi nappi, perus laatu, ns pitkä. Ylein yhdistelmä minkä kanssa käytän jakkuani on skinny jeans (tummat) ja valkoinen tavallinen t-paita, ja sitten kaikki rakastavat asuani sen takia että se näyttää niin hienolta vaikken oikeasti tehnyt mitään kummallista.

Huono puoli on siinä että se näyttää aika muodolliselta. Ja ehkä joihinkin paikkoihin vähän liiankin muodolliselta. Mutta se on kai jakkujen tarkoitus, joten ei kai se ole paha tai huono asia?

(Ja sitten se viimeinen kuva? Suoraan Seventeen lehdestä. Siinä oli kaksi kuvaa K-Stew'in jokapäiväisistä asuista (löysät farkut, nuhjuiset tennarit ja nuhjuinen paita, ei meikkiä, hiukset ponnarilla ja lippis päässä), ja tuo teksti "Girlfriend loves a gray tee! Daytime look is, well, a little meh..." sai minut nauramaan. Pahoitteluni jhos olet K-Stew fani.)

Lia

the eye of the (white) tiger

Kiireistä, kiireistä ja kiireistä on ollut lukion suhteen. Ja sitten toiselle isovarpaalleni kävi hieman huonosti ja nyt en voi tanssiä kärkkäreillä (aka pointé shoes. Ne joilla ballerinat tanssii sillein että varpaan kärjet koskee lattiaa. Oudosti, monkiaan ei tiedä mitä 'kärkkärit' on...) ainakaan pariin viikkon. Mutta toisaalta alkoi eilen joulu loma baletista, ettei se sinänsä puutu tunteihini. Tuosta en taida kertoa enempää.

Lukiosta... Noh. Meillä on finals kokeet ensi viikolla jolle teen luultavasti aivan oman postauksen. Ne ovat hiukan erilainen juttu kuin mitä suomessa koin pari vuotta sitten.

Muitakin lifestyle iloituksia olisi, menen Floridaan jouluksi! Voitte vain kuvitella miten kiljuin kun kuulin tuon... Ja sitten ystäväni joka oli asunut siellä (nimeltään Aubree. Hän on asunut myös Macedonia'ssa ja varmaan muissakin paikoissa. En ikinä kysynyt tarkasti.) kertoi ettei siellä kannata olla yksin kujilla koska siellä on kuulemma 'jengejä' (paras suomennos sanalle 'gangs'). Tuijotin ystävääni suurillä silmillä ja älähdin "Oh my god, they'll hit girls?". Jätkä siinä vieressä pyöräytti silmiään ja sanoi että ne tekisivät pahempaa kuin löisi. Pelottelu yritys onnistui puolin. Ja sitten kaverini ilmoitti ettei siellä kysytä ikää kun tilaa juomia. Ja sitten olin takaisin siinä "OMG MEEN FLORIDAAN! PARTY IN MIAMI!" tyylissä. Aubree vain sanoi "Stay safe..." Tietty, mitä ne oikein odottaa minulta?

Ensi viikonloppuna pääsen myös balettiin... Mutta siitä tulee kyllä paljon asiaa. Sen takia että 1. rakastan balettia ja 2. tanssin sitä itse. Ja 3. mainitsinko jo että rakastan sitä?
Olin jokin aika sitten kauppakeskuksessa, ja rakastuin yhteen tiettyyn asiaan. Kultaiseen kaulakoruun (ainakin se pohja väri oli kulta). Yleensä pidän hopeasta enemmän kuin kullan väristä; se vain menee paremmin ihon sävyni ja silmieni kanssa (noh, teknisesti, kullan kuuluisi mennä paremmin, koska se on lämmin väri. Mutta silti.) Kaulakorun koru on valkoinen tiikeri. Se ja musta pantteri ovat lempieläimiäni. Musta pantteri sen takia että kun olin pieni isäni toi sellaisen pehmolelun ulkomailta työmatkalta minulle ja rakastuin. Valkoinen tiikeri sen takia että rakastuin siihen kun olin lomalla Singaporessa joku 3-4 vuotta sitten. Menimme yö eläintarhaan (eli sellainen eläintarha mikä on auki öisin sen takia että ne eläimet ovat paljon virkeämpiä silloin), yllätys vanhemmiltani, ja siellä oli valkoisia tiikereitä. Ostin sieltä pehmolelun joka oli tietty valkoinen tiikeri, ja annoin sille saman nimen kuin sen oikean valkoisen tiikerin nimi oli (Kyllä. Olen nimennyt pehmolelujani. Lopetin sen kyllä kun tulin vanhemmaksi. Kuitenkin rakastan pehmoleluja ihmeen paljon...), eli Wendy. Kaulakoru on omasta mielestäni aivan ihana ja sain monta kohteliaisuutta perjantain outfit'istäni. (Mustat sukkahousut, musta mekko joka on edestä lyhyt ja takaa pitkä, musta paita, kiilakorkoiset ruskean sävyn boot'sit ja ruskea vyö. Ja se kaulakoru. Lukiossa hymyilin yhdelle parhaista kavereistani ja selitin, "No one died. I just like black." Hän vastaa, "I know." ja nauraa. Minä virkon, "Black is the new black." ) Lupaan ruvata laittamaan kuvia asuistani tänne.

Lia

95 years ago finland kicked russia's a**

Suomen yhdeksäskymmenesviides syntymäpäivä. Tietenkin kaikki suomalaiset tätä ylistävät, mutta juuri tänä päivänä minusta aina tuntuu kotoisammalta. Olen asunut ulkomailla jo (melkein) viisi vuotta ja en sinänsä tunne Suomi-ikävää. Kuitenkin tämä päivä on minulle tärkeä; isoisäni on veteraani ja olen ylpeä siitä että olen suomalainen.

Siltä ajalta kun asuin suomessa, tunnen aika monta jotka toivoivat että he olisivat jostakin muualta kotoisin (oikeasti... ei pahalla, mutta haluat olla ruotsalainen?), mutta minä olen iloinen että voin sanoa "I'm from Finland." kun esittäydyn. Kyllä minäkin haluan kaksois-kansalaisuuden (minkä saatankin saada ihan oikeasti), joten ymmärrän myös sen että muut paikat ovat niin hienoja ja erilaisia. Mutta Suomi on kuitenkin koti maani ja tulee aina olemaan. Muistan tietenkin kun opin Maamme Laulun ala-asteella. Silloin en vielä tiennyt mitään ongelmista, opiskelusta tai ulkomailla asumisesta.

Jokaisessa suomalaisessa joulu kalenterissa on tänä päivänä sama asia luukun takana; suomen lippu.

Ja sitten vähän muotisampaa asiaa. Kouluun tietty puin vaalean siniset skinny jeans'it ja valkoisen paidan. Sitten vielä valkoiset balleriinat. En ottanut outfit kuvaa sen takia koska en oikein ehtinyt; piti valmistella paria projektia (eli englannin luokassa olemme lukeet Julius Caesar näytelmää ja siitä minun piti kirjoittaa kaksi 'artikkelia') mutta meikkiä tänään panostin. Laitoin valkoisella meikki kynällä viivan, sen yläpuolelle sinisellä glitter meikkikynällä viivan ja sen päälle vielä valkoisen. Melkein suomen liput luomissani; puuttui se toinen sininen viiva joka olisi tehnyt siitä ristin.  Ja sitten vielä ripsiväriä. Jos en halua meikata yhtään, laitan kuitenkin melkein aina ripsiväriä. Se on oma meikki pakkoni.

Voin luvata että ylistin suomea koko päivän; olen antanut muille hyvää maailman tietoa!

Lia

never have i ever...

... tried to pull that off. Kun olin shoppailemassa lauantaina minä ja Allana näimme nuo shortsit samaan aikaan ja sanoimme kumpikin "Oh. My. God." aivan samaan aikaan ja samalla sävyllä. Kumpikin tiedämme että nuo shortsit näyttävät hyvältä vain ja ainoastaa Cosmon tai Voguen sivuilla, ja sellaisten photoshopattujen ihmisten päällä; harva on oikeassa elämässä niin laiha että saa tuollaiset näyttämään hyviltä. Älä ymmärrä minua väärin; itse en ole todellakaan catwalk mallin laihuutta lähelläkään mutta silti olen käyttänyt tuon mallisia shortseja päälläni ja saaneet ne näyttämään ihan hyviltä (olen varma että lukijanikin ovat). Mutta tuo materiaali. Ja outo kuminen leikkaus siinä sivuissa. Ja muistaakseni ne oli noin $20 (eli eivät suomen hintaa olisi olleet kalliit (ehkä 15e?), mutta silti. Rahan tuhlausta.)

Aiempi oli oma kauhu kumisiin vaatteisiin (jotka eivät ole sadetakkeja tai Halloween asuja), mutta ihan tosissaan voin sanoa että tuo todella feikin nahkan näköinen look on menossa jo pois muodista. Jos luet Vogueta (niin, tämän kuukauden. En itse ole vielä ehtinyt saada aikaa lukea muoti lehtiä, lukion takia tietty...) en usko että sieltä löytyy mitään tuon kaltaista (luen ne muoti lehdet ja voin raportoida siitä löysinkö vai en).

Joten fashion lesson of the day; älä edes yritä käyttää tuollaisia shortseja (tuota materiaalia ja noin feikkiä look'ia) jollet ole menossa catwalkille tai jollet ole kokoa 0.

(JA pahoittelen kuvien laatua. Kännykältäni otettuja koska myyjä tuijotti meitä hiukan oudosti, ihan syyn kanssa kyllä...)

keep it stylish,

Lia