"stop whatever you're doing. we need to shop" blair waldorf

Pari viikkoa sitten menin kiertämääm läheisen outlet kauppakeskukseen (outlet: tuotteet ovat halvemmalla koskaosa mallistosta on viimekautista tai viime vuotista). Siellä on siis kaikkea; Guess, Victoria's Secret, Nine West, Aldo, Forever 21 (H&M tapainen kauppa, paitsi amerikkalainen),Charlotte Russe ja todella monta muuta. Siellä on muotia johon normaaleilla teineillä on varaa. Keskustassa, jos ajaa sinne, on aivan toinen kauppakeskus jossa on oikeat designerit. Tarkoitan nyt LV, Chanel ja Fendi luokkaa. Niihin suurimmalla osalla normaaleista teinistä ei ole varaa.

Huomasin että tämän kevään vaatteet (ainakin täällä) ovat suurimmalta osalta todella neon värisiä. Ne värit näyttävät upealta etnisellä iholla, mutta suurin osa valkoihoisista ihmisistä jotka tunnen joutuvat harkitsemaan miten paljon riskeeraa neon värien kanssa. Itse en voi oikein käyttää liikoja neon värejä. Ainoa jota oikeasti olen käyttänyt on neon pinkki. Koska ihoni on hiukan ruskettunut ja hiukseni ovat aidosti vaalentuneet auringossa, vaaleanpunaiset värit menevät hyvin sävyjeni kanssa. Väri jota en voi pitää ollenkaan on oranssi. Kaikkea muuta pystyn jollakin tavalla pitämään päällä, mutta oranssi saa oman ihon värini menemään oudon näköiseksi.

Kuitenkin, kaupoissa oli todella paljon kaikkea US inspiroitua tavaraa. Amerikan lippua, kotkaa tai jotain vastaavaa oli todella monessa paidassa, laukussa, housuissa tai koruissa. Luulisi että tämä tapahtuisi vasta Fourth of July (US itsenäisyyspäivä), mutta kuitenkin siellä ne kaikki vaatteet ja muut olivat. Tunnustan että pidän siitä tyylistä joka on hiukan hippi, hiukan armeija mainen ja antaa sellaisen kuvan kuin olisi niin cool ettei laittautunut yhtään vaikka paita olisikin kuuminta muotia. Jotenkin sen tyylisistä paidoista saa sen kuvan että on huoleton javoi vain jättää hiukset aivan levälleen (ja juuri tuon takia käytän hyväkseni tuollaisia vaatteita; en halua suoristaa hiuksiani joka aamu niinkuin niin moni nykyään tekee. Jos totta puhun, tikku suorat hiukset ovat menossa poissa muodista. Sen saa selville katsoen muoti viikkojen näytöksiä.)

Ja sitten tietty muunkinlaisia vaatteita. Forever 21'ssä on vaatteita melkein jokaiseen tyyli suuntaukseen, ja itsehän pukeudun aika sekalaisesti (vaihdan 'tyyliäni' aika useasti, mutta pidän jonkun pienen jutun samanlaisena jokaisen asun kanssa).

Lia

"big girls need big diamonds" elizabeth taylor

Viime aikoina uusin villitykseni on ollut korut. Jotenkin olen ruvennut pitämään enemmän koruja päällä, ja olen pitänyt sellaisia 'statement' koruja; kaulakoruja, korvakoruja ja sormuksia. Rannerenkaisiin en ole vielä hurahtanut, ja tuskin hurahdankaan. Tuntuvat vain jotenkin niin epäkäytännölisiltä (ja itse pidän sormuksista. Tiedän. Kaikenlaisia ihmisiäkin olemassa).

Suurin osa koruistani on ostettu kaupoista kuten H&M ja Forever 21, eli hintaa ei ole paljoa, laatu on ihan hyvä ja monen laisia koruja on saatavana. Suurimman osan ajasta kun menen kauppoihin menen viimeisenä koruille. Jotenkin ajatuksen kanssa "save the best for the last".

Sitten toinen asia on että miten yhdistän ne korut asujeni kanssa. Siinä seuraan paria tiettyä sääntöä mitkä olen kahminut Lauren Conradi'iltä, Emma Watson'ilta ja Mary-Kate ja Ashley Olsen'ilta.

1. Suurimman osan ajasta, laitan kultaa kullan kanssa, ja hopeaa hopean kanssa. Tässä on poikkeuksia.

2. Riippuen tietty vaatteista, laitan joko todella monta korua joilla kaikilla on jotain yhteistä tai sitten valitsen vain muutaman 'statement' korun.

3. Kun hiukset on ponnarilla, letillä/leteillä, nutturalla tai muuten vain poissa silmistä, laitan aina korvakorut. (Minulla itselläni on helposti ärtyvät korvat; joidenkin korvakorujen paino ärsyttää korviani ja en pidä niitä ikinä kotona. Pointti kuitenkin on että näytän hyvältä korvakorujeni kanssa.)

4. Kaiken pitää täydellisesti (tai ainakin melkein täydellisesti) mennä outfit'ini kanssa. Korujen pituus, määrä, malli ja aivan kaikki on pakko olla täysin sopiva vaatteisiini.

Esim, huomenna aion laittaa päälle tumman siniset korkea vyötäröiset housut, H&M BASICS mustan t-paidan, mustan villatakin (eli cardigan. Villatakki on suora käännös.), varmaankin valkoiset ballerinat ja kirjallisen huivin minkä olen saanut kun asuin Intiassa. Kiedon sen niin että voin laittaa pitkän hopeisen kaulakorun päälle ja laitan hiukseni ponnarille ja etuhiukset (todellä pitkät otsahiukset, nimittäin) laitan 'poofed up'. Sitten laitan isot H&M korvakorut. Luulen että saan palautetta mitä saan melkein joka päivä. "Ohmygosh Lia, you look so pretty today! I love your outfit. Only you could pull off dressing that well to school."

Noilla neljällä omalla (eli idoleiltani lainatuilta ja itselleni muokatulta) säännöllä saan koruni onnistumaan asujeni kanssa. Ja koruthan ovat uusin villitykseni. Ehkä jopa ihanampia kuin kengät. Mutten nyt rupea vielä menemään aivan oudoksi.

Lia

confessions of a ballerina

Ainoa asia mitä tällä hetkellä 'harrastan' on baletin tanssiminen. Olen kokeillut niin monta harrastusta ja olen myös lopettanut niin monta harrastusta että on vaikea muistaa kaikki. Baletti on ainoa mihin jäin kunnolla koukkuun ja nyt tanssin kärkkäreillä. Sanon vaan että en oikein voi pitää kenkiä missä varpaani näkyy. Kynsilakka kuluu heti pois ja minulla on muutenkin aika huonot jalat (baletin tanssimiseen). Jalkojen hoitoa harrastan nykyään sitten myös.

Mietin kuitenkin niitä oudomman laadun harrastuksia mitä tuntemni ihmiset tekevät. Tai ehkä ne eivät ole niinkään outoja, vaan pelkästään outoja minulle koska ne eivät ole jotain mitä suurin osa ihmisistä tekee.

Lia